Moonsorrow - Kivenkantaja Lyrics
rell veden luodolla istuenpolviin pns painaneena.Laineet kolean tuulen syleilysstaakkansa saavat kantaakseen.Nhnyt on tulta, nhnyt on kuolemaamies petojen kasvattama.Nhnyt on hvityksen kansansa,nhnyt mit ei voi unohtaa.Taivaille vannonut ikuista vihaakantaja miekan ruosteisen.Kantaja kiven kironnut kuninkaita,polttanut maat takanaan.Laaksoihin krsimysten,virtaan vetten katkeruuden.Polkuja seuraamattapainon alle musertuen.rell veden kurjalla karillahahmo raskain aatoksin.Yksin kiroaa, hiekalle laskeekiveenhakatun kohtalon.Ei aukene taivas, ei nouse tuuli,pilvet rantaa varjostavat.Hiljaisuudessa kiroaa ja odottaamatkaaja tyhjn huomiseen.Sit surua ei voi unohtaa,ei kive jalkoihin laskea.Sit vihaa ei voi tukahduttaa,on hulluus kiven painona.[English translation:][STONEBEARER]Sitting on a rock by the seawith head bown to his knees.Caressed by the coldest windthe silent waves receive his burden.Fire has he seen and death as well,man grown up by beasts.Destruction has he seen, of his own people,seen what cannot be unmade.Eternal hatred to all heavensby a corroded blade he swore.The bearer of stone, cursed has he kingsand burnt all the land behind.To valleys of suffering,into the stream of bitter rivers.Aside paths made by man,ever under crushing weight.On an isolated rock by the seathere sits a grief-stricken man.Alone he curses and lays on the sanda weighing fate carved in stone.Yet skies don't open, no wind shall rise -acap
