Moonsorrow - 1065: Aika Lyrics
Tl' lakeuksilla Pohjolan heasustelivat,muuan pakanakansa lhes unhoon vaipunut.ne vimmaiset, jotka veljins puolustivat,he, joita kastettu ei aikonutkaan tunnustaa.He valloittivat, rystelivtkunniaksensaja etenivt voittoisasti perntymtt.Vaan samat aikeet toisella, heit pahemmalla;vihollisen vanhan saarella saivat kohdata.Koskaan eivt he uhkaavistneet,tarttuivat kirveisiins jumalten.Vastus kuitenkin vahvistuneenapttnyt oli heidt musertaa.Oli kntyv uusi sivutaistelussa ruttoa vastaan.Eihn kunniaa voi saavuttaajos jtt kokematta kuoleman....jtyi verens hankeen.Valtakautensa lep nyt pohjassa -ylvs liekki sammui, vaan siltivoittaja saa hpe kantaa:he hukuttivat mys kunnian.Nyt valtaistuimella istuu vrkuningas,nlkisten petojen kaitsija, peto itsekin.Vaan alistettu kansa tuo ei koskaan katoa;voi menneisyyteen itsemme emme unhoittaa.On aika pyshtynyt.[English translation:][1065: TIME]Once upon a time here on the plains of Pohjolathere dwelled a heathen people almost forgotten by now.Known as northmen, they furiously defended their kin,thus being those who the baptised never recognized.They conquered and plundered, they held to theirhonour,victoriously they advanced with no plans of retreat.But even one more evil did think of the same;on the island they encountered an enemy once known.They never stood back at a threatbut grabbed their axes granted by gods.Yet grown in strength, their foes had decidedonce and for all to crush them to the ground.There was a page to turn in the legendsof the battles
