Anssi Kela - Nummela Lyrics
Nm kadut kaupungin, huvilat ja puutarhatKvelytn koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmatTuosta ojasta me silloin fillareita naarattiinJlkeen vedonlynnin jossa jlleen hulluus punnittiinKoulussa kavereiden kanssa me tytt jaettiinNe kiljui vlitunneilla kun niit takaa ajettiinJa kun faijan bndi soitti vein kaikki katsomaanKuunnellessain tunsin poltteen - mun piti pst soittamaanMun tytyy kvell ninMun tytyy kvell ninKun jotain her sisllinMin olin kahdentoista kun me maalle muutettiinJa vain vuotta vanhempana katsoin kun faijaa haudattiinMutsille ji nelj lasta, uusi talo velkoineenMutta jotenkin se selvis - elm alkoi uudelleenMe silloin kavereiden kanssa tm puisto vallattiinMeidn mopot kulki kahtasataa, tuon sillan kaiteilla kveltiinJa me tiedettiin miten koko kyln katuvalot saa sammumaanAloin kirjoitella lauluja, ne ksittelivt kuolemaaMun tytyy kvell ninMun tytyy kvell ninKun jotain her sisllinLysin elmni naisen ja me yhteen muutettiinOlin kakskytviis kun sanoin: "Please, eik mentis naimisiin?"Nyt meil on omakotitalo, vaimo tykseen opettaaMin nukun pivt ja valvon yt - n biisit pit kirjoittaaKoiran kanssa joskus myhn harjulle me kiivetnJa sielt ksin katsellaan nukkuvaa NummelaaJa m kelaan ett kaikki taitaa olla kohdallaanM taidan kuulua tnne...Mun tytyy kvell ninMun tytyy kvell ninKun jotain her sisllin
